Elämä on yhtä juhlaa ja joskus ruusuilla tanssimista

”Elämä on yhtä juhlaa ja joskus ruusuilla tanssimista.” Näihin sanoihin Pohjois-Karjalan Kauppakamarin toimitusjohtaja Antti Toivanen päätti juhlapuheensa Riverian kevään 2025 valmistumisjuhlassa. Hänen ja rehtori Esa Karvisen juhlapuheista jäi mieleeni, että elämä ei ole vain saavutusten ja juhlapäivien täyttämä polku, vaan jatkuvaa oppimista ja kasvua, joka tapahtuu päivittäin unelmia kohti astellessa.

Voisin sanoa, että toukokuu on ollut juhlaa ja jopa sitä ruusuilla tanssimistakin, mutta tanssiin ja juhlaan tarvitaan muita ihmisiä ja yhdessä tekemistä, haasteita, välillä pettymyksiä sekä Iloa ja riemua uusien asioiden oppimisesta ja jopa oivalluksista.

Juhlaa sain kokea jo heti toukokuun alkupuolella. Minulle syntymäpäiväni oli yhtä juhlaa, vaikka työ vei mukanaan aamusta iltaa. Mutta iltapäivällä ennen iltakoulutusta sain rennon parin tunnin syntymäpäivä kahvittelun livemusiikilla ja mäkihyppypelillä. Ja kaikki tämä toteutui työpaikallani, kun poikani, pojanpoikani sekä miniäni päättivät järjestellä pientä synttärijuhlaa. Kiitos Riverian muutamalle opiskelijalle ja Ravintola Peltsin uskomattoman hyvälle ja iloiselle henkilökunnalle opiskelijoiden olohuoneesta tulikin juhlakahvila livemusiikilla. Lopuksi tunsin todella tanssivani ruusuilla, kun I-Wall pelissä ihan fyysisesti tein mäkihyppysuoristuksia poikani ja pojanpoikani kanssa. Vaikka sijoitun pronssille, niin olo oli kuin voittajan, kun astelin tämän juhlahetken jälkeen kolmanteen kerrokseen ja Teams vei minut koulutusiltaan. Pian olinkin jo illan valmentajana yrittäjyyden maailmassa liikeideoiden hiomisen ja kirkastamisen polulla innokkaiden ja tavoitteellisten yrittäjyydenopiskelijoiden kanssa. Tunsin olevani energinen ja ilolla odotin liikeiden kirkastamista yhdessä ajatellen. Rentouttava kahvihetki, livemusiikki ja fyysinen peli ennen iltavalmennusta oli ihan parasta. Opin, että koulutukseen valmistutumisen yksi tärkeä asia on hyvä ja energinen fiilis, jonka sain tällä kertaa iltapäivän juhlahetkestä.

Synttärikahvit Riverialla oli vasta synttärijuhlan alkua. Seuraavana päivänä vanhin poikamme odotti minua Helsingissä Teerenpelissä leveä hymy huulilla. Hetken istuttuamme kävelimme ravintola Farangeen. Sain kävelymatkalla hyvää tietoa Tom Björkin ensimmäisestä ravintolasta, omistajista ja Kaakkois-Aasian makumaailmasta ja raaka-aineista. Herkuttelin ja pyörittelin suussani illallisen makumaailmaa, niin että en olisi halunnut nielaista upeaa ja hersyvää makua suustani mihinkään. Uusi ja mieluisa oppi ja elämys minulle.

Seuraavana iltana nuorin tyttäremme oli järjestänyt lisää juhlayllätyksiä. Tällä kertaa sain nauttia jälleen makunystyröitä hivelevää illallista yksityisen kokin valmistamana ja tarjoilemana heidän uudessa kodissaan. Illan päätteeksi vielä vietin tyttäreni kanssa todellisen juttuillan yhdessä Helsingin vanhimmista ravintoloista Juttutuvassa.

Elämä on yhtä juhlaa ja välillä ruusuilla tanssimista.

Opiskelijoiden valmistuminen kaikilla eri tasoilla on joka kerta koskettavaa ja mieleenpainuvaa olipa sitten isompi järjestetty juhla tai arjen keskellä vietetty kahvihetki tai kuplivan juoman kohotus ja kilistely. Jollain tavalla näissä valistumishetkissä on aina niin kiitollinen ja etuoikeutettu olo, kun on saanut olla, vaikka pienestekin, valmistuneen opiskelijan matkassa mukana. Heidän tarinansa jäävät elämään mielessäni ja ne ovat aina merkittäviä sekä innostavia. Muutamia vuosi sitten liiketoiminnan perustutkinnosta valmistuneen opiskelijan Atso Jaakkolan neuvo valmistuvan opiskelijan puheessa jäi pysyvästi mieleeni: ”Uskaltakaa elää oma tarinanne”.  Tätä kannusta kaikille, ihan jokaiselle.

Merkittävä kohtaaminen osui kohdalleni Joensuun kaupungilla valmistujaispäivän juhlan jälkeen. Lounaan jälkeen kävelimme kaupungilla nuorimman tyttäreni kanssa, joka oli tullut Helsingistä. Juttelimme iloisesti ja kerroin valmistujaisjuhlan puheiden sisällöstä ja merkityksellisyydestä. Keskustelimme syvemmin valmistuvan opiskelijan puheesta ja siitä, mitä minulle jäi Riveriasta valmistuneen opiskelijan, Eerika Kuronen, puheesta mieleen ja mikä kosketti. Nuoren aitous ja herkkyys osana hänen opiskelutarinaansa kosketti lämpimästi. Tunsin jälleen sen saman lämpiävän tunteen rinnassani, kun muutama tunti sitten Carelia -salin penkissä istuessani, kun valmistuneen opiskelija sanoi: ” Voi, että kun mua jännittää niin kamalasti”. En huomannut jännitystä, mutta tunsin sen hänen kanssaan. Puheen pitäminen sujui häneltä loisavasti, ja se vei meidät kuulijat iloisesti matkalle Joensuusta Brysseliin sekä antoi hyvän avauksen opiskelijan polusta Riveriassa. Hetken Kasia muisteli omaa valmistuvan opiskelijan puhettaan vuosien takaa. Nauroimme ja kerroin, että aluksi minä vähän jännitin, mutta sitten jäin vain kuuntelemaan puhettasi sekä tarinaasi.  Jutellessamme huomasin S-maketin edessä nuorten ryhmän sekä ruusut heidän käsissään. Iloinen joukko juhlavaatteissaan selvästi suunnitteli juhlapäivän jatkoa tai iltajuhlaa. Tunnistin joukosta ensimmäisenä valmistuneen opiskelijan puheen pitäjän, turvallisuusalalta valmistuneen nuoren naisen. Päätin mennä vielä onnittelemaan ja kiittämään hyvästä puheesta. Kiitin häntä aitoudesta ja siitä, miten inhimillinen hänen puheensa oli. Puhe oli minitarina hänen opiskeluvuosistaan. Kerroin hänelle, että puheen aikana kuljin hänen kanssaan oppitunneilla, HOKS-keskusteluissa, opiskelijakunnan kokouksissa ja tapaamisissa sekä Brysselin matkassa, josta kertoessa hänen hymynsä vain kasvoi ja silmät alkoivat loistaa kirkkaammin. Hymyillen hän totesi, että hienoa, kun Riveria voi tarjota opiskelijalle oppia, kokemuksia sekä elämään vaikuttavia hetkiä.

Tämä kohtaaminen nosti mieleen Riverian rehtori Esa Karvisen juhlapuheen, jossa hän puhuu menestyksestä: ”Menestys ei ole pelkästään saavutusten mittaamista, vaan se on myös sitä, miten kohtelette muita ja miten vaikutatte ympäröivään maailmaan. Olkaa ystävällisiä, auttavaisia ja rehellisiä. Nämä arvot kantavat teitä pitkälle ja auttavat teitä rakentamaan kestävää ja merkityksellisitä elämää. Loppujen lopuksi kysymyshän on yhteisestä elämästämme toistemme kanssa tässä hetkessä, tässä maapallossa. Pidetään siitä ja toisistamme hyvää huolta. Uskokaa itseenne ja omiin kykyihinne.”

Valmistumisia ja onnistumisia on varmasti monella opiskelijalla, vaikka juhlatilaisuuteen ei pääsyt paikalle. Vaikka opinnot tai työt eivät olisi menneet aivan niin kuin oli suunniteltu niin, juhlista sitä, mitä sait aikaan. Moni on valmistunut ja saanut koulunsa päätökseen, mutta ei kaiken kiireen keskellä tullut juhlineeksi sitä lainkaan. Omia onnistumisia ei ole koskaan myöhäistä fiilistellä ja juhlia. Ja sama asia koskettaa myös työyheisön tiimejä, harrastus ryhmiä, perheitä ja kaveriporukoita.

Itsensä johtamisen valmentaja Ilkka Koppelomäki ehdottaa juhlistamaan onnistumisia esimerkiksi näin:

• hymyillen fiilistellä sitä, mitä olet saanut aikaan.
• palauttamalla mieleen sen, kun vasta suunnittelit asian aloittamista ja fiilistellä sitä, mihin olet päässyt.
• katsomalla ja fiilistelemällä kuvia matkalta onnistumiseen ja siitä, kun pääsit johonkin välietappiin tai määränpäähän.
• kertomalla ilolla onnistumisista myös muillekin.
• viettämällä erityisen palkintohetken itsesi kanssa. Tämä voi olla illallinen kotona, ravintolassa tai vaikka vain saunoa ja tehdä siitä erityisen hetken.
• viettämällä erityinen palkintohetki jonkun toisen ihmisen kanssa. Älä tee tästä liian vaikeaa, vaan toteuta saman tien juuri siellä missä olet!

Elämä on jatkuvia uusia nousuja ja niitä voi julistaa ihan piensti. Jokainen päivähän alkaa kirjamellisesti nousemisella. Pienet voitot ja onnistumiset voidaan tunnistaa hyödyntämällä ”positiivisen syynäämisen taktiikkaa” ala -Kaswu-valmentaja Mikko ”Oj” Ojanen. Siinnä pilkotaan tekeminen pieniin osiin, että havaitsemme, miten muutokset vaikuttavat kokonaisuuteen, tavoitteeseemme, elämäämme. Ja juurihan saimme vinkkejä, kuinka julistaa pieniäkin onnistumisia. Minun suosini on sanoa ”yes” ja nostaa kädet ylös – välillä sanon sen ihan hiljaa itsekseni, mutta nostan kädet ylös ihan vähänenkin riittää ja joskus jopa nousen seisomaan. Pieni asia, iso merkitys – varsiankin kun se tekee yhdessä muiden kanssa.

Juhlapuheet ja iloiset todistuksen saajat saivat minulle aikaan tämän ”yes ja kädet ylös” fiiliksen, kutenkin päätin olla asiallinen ja tapautin käsiäni villisti ja riensin onnittelemaan ympärilläni olevia valmistuneita opiskelijoita ja heidän läheisiään. Mainittakoon, että juhlapuheet olivat sisällöltään sellaisia, että ne voisivat olla jokaisen aamun avaus päivään. Pohdin, että niistä saisi vaikka merkityksellisen huoneentaulun. Näin tulen taitelemaan ainakin yhden huoneen taulun tämän vuoden Riveria Joensuun juhlapuheiden merkityksellisistä sisällöistä. Hienoa päätä kokeilemaan tätä taulunmaalausideana