Siirry sisältöön

IKIGAI – ILO TEHDÄ

Syyskuu ja aurinko hellii vielä valollaan ja lämmöllään, vaikka sade jo raikastaa ilmaa.  Vielä voin kuitenkin rauhassa istua puutarhassa ja kirjoitella. Mennyt kesä on lämmin muisto mielessä. Kirkkaana säteilevä aurinko, järvi, hiekkarannat, saaret, pärskeet veneen perässä ja upeat ilta-auringon viimeiset säteet.

Lammassaari Koitere ja sudenkorentokin pääsi yllättäen kuvaan

Mikä olikaan parasta?

Helposti mieleni nostaa esiin kuumuuden mökissä, joka on vailla ilmastointia. Polttopuuklapien pakkotalkoot. What? Arjen pienissä askareissa onkin tekemisen ilon juju, joka meinaa kadota. Muistutin itseäni näistä lukemalla ja hakemalla tietoa sekä testaamalla itseäni. Suurimman vaikutuksen teki kirja:Hector Garcia (Kirai) & Francesc Miralles, IKIGAI: Pitkän ja onnellisen elämän salisuus japanilaisittain.

Kirjassa tarkastellaan ihmisten elämää Ogimin kylässä, jonka asukkaat elävät muuta maailmaan yleisimmin yli satavuotiaiksi ja säilyttävät elinvoiman ja elämisen iloin korkeaan ikään asti. Tämän inspiroivan opaskirjan mukana huomasin ilokseni, että ikigai on elämän ilo.

Elämäsi ilo – ikigai

Ikigai tarkoittaa karkeasti käännettynä elämisen iloa, syytä olemassaoloon. Sana ’iki’ merkitsee elämää ja ’gai’ tarkoittaa omien odotusten ja toiveiden toteutumista. Kirjan mukaan ikigain tavoittelun ja löytämisen sanotaan tuovan elämään merkitystä ja onnea – ja niiden myötä terveyttä ja menestystä.

Kirja vei minut matkalle Osaavia opettajia – yrittäviä nuoria Suomen Yrittäjät ry:n koulutukseen, jonka oli pahimman korona-ajan taittumisen jälkeen Joensuun Tiedepuiston Tempel of Challenge salissa. Kiitos tästä koulutuksesta ja rohkeudesta tuoda ihmiset yhteen aktiiviselle BaseCamp – hankkeen tiimille.  Koulutuksessa projektipäällikkö Päivi Ojala kertoi koulutusmatkastaan Yhdysvaltojen Kalifornian Piillaaksossa, ja miten siellä työskenteleville oli tärkeä oma ikigai. Meille osallistujille avattiin selkeästi ja lyhyesti ikigai ja sen merkitys – varsinkin yritystoiminnassa. Katselin myöhemmin luentomateriaalista ikigain ydintä pohtivasti. Ideasta liikkeelle ja Ideasta enemmän valmennuksissani olen hyödyntänyt ja hyödynnän Päivi Ojalata saamaani ikigain graafista ydinajatusta. Olen siitä asti pohtinut, mikä on minun ikigaini ja miten sen löydän? Kesä oli mahtavaa aikaa pohtia ja etsiä rennosti omaa ikigaitani. Mikä on minun ikigaini, onko se muuttunut elämäni matkan varrella? – No varmasti on- tulee ensimmäisenä mieleen.

Luotan rentoon etsimiseen ja itsensä löytämiseen tai kenties tutkimiseen.  Pakottamalla ei omaa tekemisen iloa todennäköisesti löydy, mutta ajattelin hyödyntää tutkimusreissullani läheisiäni ja ystäviäni ikigaini metsästyksessä.

Kesän aikana oli hauska verrata mökkielämäämme tarinaan Ogimin kylän elämästä.  Ogimin kylässä on suuressa roolissa yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja toisten auttaminen. Ja ihan rehellisesti hauskan pito, iloitseminen tästä hetkestä,

Mökkielämässämme Koitereen rannalla toteutuu ainakin yhteisöllisyys, kun koko iso perhe tai oikeastaan useampi perhe pääsee viettämään aikaa, juttelemaan, puuhailemaan ja retkeilemään yhdessä. Suurimmaksi osaksi pidetään hauskaa ja iloitaan yhdessä olosta ja nauretaan. Mökkiyhteisömme tämän kesän ikigain top juttu oli epäilemättä veneretket saareen.

Keskikesän aamuauringon säteet ja peilityyni järvi tarjosivat päivästä toiseen upeita retkipäiviä. Näiden päivien aikana huomasin, kuinka suuri onkaan perheen, lapsien ja lapsenlapsen merkitys elämääni. Kuinka suuren ilon elämääni tuokaan hiekkakakkujen tekeminen pikkuprinsessan kanssa tai eväiden pakkaaminen veneretkelle. Puhumattakaan retken kohokohdista saaressa.

Pienet hiekkaiset varpaat astelevat viereeni rantapyyhkeelle – ihanaan – hiekka ei haittaa, vaikka pyyhkeeni on jo hautautunut siihen.  Pieni käsi puristaa pillimehua ja saan hymyn sekä hieman mehua päälleni. Mansikkaa! Ongimme mansikat rasiasta ja saan mansikkahymyn. Elämän paras retki, elämän paras hetki. Huomaan mummina ajattelevani, että juuri nyt pikkuprinsessalla on paras ikä. Ei epäillä ketään, itseään tai muita. Puolentoista vuoden ikäisenä voi olla totaalisen vapaa, uskoa ja luottaa ja hyväksyä. Aivan kaiken ehdoitta. Voi vain istua mummin, ukin, äidin, isän tai enon tai tädin vieressä syödä mansikoita ja juoda pillimehua. Nauraa ja nousta välillä juoksemaan rantahiekalle ja veteen. Voi heittäytyä veteen äidin tai isän syliin ja kävellä hienossa hiekassa katsellen lintuja.

Saaresta lähtiessämme hän vielä kurkistaa veneessä pikku peiton alta kasvoillaan maailman uteliain ja hyväksyvin katse. Pikku kädet puristavat iPhonea, jonka ruudulle ilmestyy Pipsa Possu – nyt voi kotimatka alkaa. Saan syliini rennon, pehmeän, tyytyväisen pikku tytön, jonka pieni lämmin käsi taputtaa mummia. Tämä hetki on hieno, herkkä ja kaunis sekä ainutlaatuinen. Elän sen hetken, nautin siitä. Tämä hetki ei tule uudelleen, mutta saa elää sen.

Veneen kiitäessä kohti mökkirantaa palautan mieleeni Ikigai kirjan lopun 10 ohjetta onnelliseen ja pitkään ikään.

  1. Älä jää eläkkeelle elämästä – No en jää!
  2. Ota rauhallisesti – Juu tavoitteena!
  3. Älä syö itseäsi liian täyteen – Huh, yritän!
  4. Vietä aikaa ystävien kanssa – Yes, tavoitteena!
  5. Hoida itsesi kuntoon seuraavaan syntymäpäivään mennessä – Hyvä idea ja tavoite!
  6. Hymyile – Yes!
  7. Mene luontoon – Juuri sinne!
  8. Ole kiitollinen – Mitä muutakaan!
  9. Elä hetkessä – Todellakin!
  10. Seuraa omaa ikigaitasi tai etsi se – Aivan, tärkeä asia!

Sitten muista tekstin ja ajatuksen, että onnesta päättää sinun oma sydämesi. Tässä askeleet kohti loppuvuotta.

Kirja suositukset

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.