Heinäkuun pysähdys ja katse taaksepäin

Heinäkuun auringon paiste kuumotti, mutta pienet sateet ja lempeät tuulet viilensivät. Nyt olikin aikaa katsoa taaksepäin, jotta voisin taas mennä eteenpäin.

Olin vaelluksella Ruka-tunturin maastossa ja sää oli enemmän kuin sopiva 15 – 20 kilometrin kävelylenkkeihin. Vuossellin ulkoilureitit ovat turvallisia ja helppoja vaeltaa ja olihan alue minulle jo tuttu viimekesän pyöräilyreissuilta. Rauhallinen ja syvän metsän tuoksuinen luonto oli raikas sateen jäljiltä. Päällimmäisenä tunsin suopursun tuoksun, joka kukki yhtä valkoisen kuin lakan kukat toisella mättäällä. Olin lähtenyt päivän vaellukselle ja aurinko helli matkaani. Ja nautin siitäkin, kun pilvet ja lempeät tuulet viilensivät sopivasti.  Luonnon äänien lisäksi korvissani tarinaa kertoi Martin Rooney kirjassaan Coach To Coach – An Empowering Story About How to Be a Gred Leader. Minut vei mukanaan kirjan tarinat ja Golden Rules nousi ihan TOP – luokkaan. Tarinoissa pidin erityisesti siitä, kuinka kokenut valmentaja kertoi opit tarinoiden kautta nuorelle valmentajalle. Kirjassa avataan hienosti, että valmennus on jotain, mitä teet jonkun kanssa. Se ei ole jotain, mitä teet jollekulle toiselle. Näkökulma valmentajan roolista ja sen laajasta näkökulmasta viehätti. Taidat sinäkin blogin lukijani nähdä tässä oman valmentajasi roolin. Olitpa sitten urheiluvalmentaja, opettaja, vanhempi, työtoveri, esimies tai pomo, Coach to Coach kirjasta annetut korvaamattomat opit on suunniteltu auttamaan sinua ymmärtämään oman tärkeytesi valmentajana ja kanssaihmisenä.

Miten tämä Coach to Coach- kirja löysi minut? Pysähdyin hengähtämään Korpikahvilaan ja pidin pienen tauon vaelluksessa ja kuuntelussa. Huomasin myös perheet, joiden näin lähtevän pyöräilemään Rukan kylästä tälle reitille. He kaikki olivat taukopaikalla ja tervehdimme nauraen. Vaihdamme muutaman sanan ja jätän heidät evästauolle. Nyt aurinko on tullut esiin ja lämmittää niin, että otan vesipullostani huikat ja kevennän vaatetusta. Pitkähihainen paita siirtyy reppuuni. Palaan miettimään, miten tämä kirja oikein tuli mukaan vaellukselleni. Teen päässäni pientä listaa siitä, mistä saan kirjavinkit ja -suositukset.

Joskus on mielenkiintoista katsella polkuaan taaksepäin ja huomata, mikä oli se hetki, kun kuulin/huomasin pienen vinkin, innostuksen asiaan, valmentajaan tai vaikkapa kirjaan. Olen kiitollinen, kun huomaan pienet askeleet ja innostavat ihmiset. Tiimivalmentajakilta on osa elämääni ja me tiimivalmentajat suosittelemme kirjoja toisillemme. Meillä on myös oma kirjapiiri, Dialogin ystävät, joka kokoontuu kerran kuukaudessa. Tähän mennessä olemme lukeneet, analysoineet ja käyneet dialogia kirjoista, jotka käsittelevät tiimivalmennusta, tiimijohtajuutta, dialogia, ajattelua. Viimeksi syvennyimme Daniel Kahneman, Ajattelu nopeasti ja hitaasti kirjaan. Joka kuukausi saamme myös Tiimivalmentaja Areenalta kirjasuosituksen. Mutta Coach to Coach kirjasuositus ei tullutkaan tiimivalmentajilta eikä opettajakollegoilta.

https://www.tiimivalmentajakilta.fi

Kirjasuosituksia kuntosalilta

Tämä Coach to Coach – kirjasuositus tuli toiselta suunnalta, Training For Warriors – kuntosalilta, yrittäjältä / valmentajalta, Tuomas Vaittiselta. Syksy 2023 aamutreenien jälkeen sain kuulla, että koko TFW-konseptin perustaja ja idean luoja Martin Rooney tulee Joensuuhun. MITÄ ihmettä, ajattelin sekä innostuin.  Tuomas kysyikin, että olinko lukenut Martin Rooneyn kirjoja. Joo, en ollut. En edes tiennyt, että hän kirjoittaa kirjoja. Sain Tuomakselta suosituksen Martin Rooneyn kirjoihin, joista yksi on Coach to Coach.

Koko tarina ja tämän polkuni ensimmäinen valon pilkahdus, alkukipinä, sai hymyn nousemaan huulilleni. Ihmettelyni vei minut aikamatkalle muutaman vuoden taakse.  Ja se onkin sitten toinen tarina, miten sitten päädyin TFW-kuntosalille treenaamaan. Vaeltaessani ihmettelen, miten kaksi eri asiaa tai oikeastaan, miten useampi eri asia yhdistyy elämän poluilla. Työn kautta tapahtuneet asiat ja sitä kautta ihmiset ympärillämme ja harrastukset, terveys, perhe. Lopulta kaikki liittyy toisiinsa.

Aloitan tarinan tästä hetkestä, jonka en kuitenkaan usko olevan tariani loppu. Ensimmäisenä sanon suoraan ja koko sydämestäni: Kiitos Johannes Hatsolo Hattunen, kiitos Tuomas Vaittinen ja kiitos Martina Rooey. Olen kiitollinen, kun olen saanut tutustua teihin kolmeen supersankariin. Jokainen heistä on ansainnut punaisen Superman tarran. Mikä ihmeen tarran? Tästä Superman tarrasta ja tarinasta on tullut minulle oikea metafora. Tämä Superman tarra on Johanneksen kertomasta tarinasta. Kun nuori tai oikeastaan pieni poika Lauri tulee tanssikoulu Saiffaan ja haluaa oppia tanssimaan. Kaikki on aluksi aika pelottavaa ja Lauri on lähes paniikissa. Lauria pelottaa tanssisali, uudet liikkeet, muut tanssikoulun oppilaat ja uusi tanssivalmentaja, josta tuleekin hänen sankari, Superman. Tanssikoulun harjoitusten lisäksi Lauri harjoittelee kotonaan yhtä liikettä uudelleen ja uudelleen. Muistan kuinka Johannes näyttää Lieksan Brahen- salissa, jonkin korkkiruuvin näköisen pyörähdyksen. Siinnä pyörähdyksessä menisi jalat solmuun kenellä tahansa – ainakin minulla. Johannes saa luotua Lauriin luottamuksen ja oppilas etenee tanssikoulussa kaikesta huolimatta. Johannes saa Laurilta kutsun syntymäpäiväjuhliin. Johannes yllättyy, kun hän saakin Laurilta lahjan, punaisen Superman tarran. Lauri sanoo hänelle: ”Sä oot mun supersankari.”

Sä oot mun Supersankari

Laurin tarina sivuaa myös kirjan Coach to Coach sisältöä. Tarinassaan kokenut, vanha valmentaja, joka on oikea sensei, muistuttaa että, jokainen meistä voi olla ympärillä olevien ihmisten valmentaja, leader. Näin nämä kolme Superman-kaveria, Johannes, Tuomas ja Martin tekevät, kun kohtaavat muita ihmisiä ympärillään.

Polkuni Coach tao Coach kirjan lähteille alkoi pienin askelin ja eteni pikkuhiljaa ja välillä pysähdyin ja eksyin polulta. Ensimmäisen kerran kuulin Training For Warriors – kuntosalista Helsingissä, Uskalla yrittää tapahtumassa, joka on opiskelijayrittäjien Vuosi yrittäjänä ohjelman finaalikilpailun päätöstilaisuus. Istuimme Tennispalatsin isossa salissa ja pääpuhujana sekä innostajana oli Valkoinen gorilla, Johannes Hatsolo Hattunen. Muistelen, että silloin oli lämmin ja aurinkoinen huhtikuu varmaan vuosi 2018. Opettajakaverini Sanna Lappalaisen kanssa kuuntelimme korvat höröllä uskomatonta tarinaa, jossa kerrottiin myös Suomen Training For Warriors eli TFW-salin synnystä. Kuuntelin kunnioittaen ja ihmeissäni tarinaa, jossa vilahti myös Martin Rooney ja erityisesti hänen taitonsa sekä tahto saada Johannes tuomaan TFW-kuntosali Suomeen. Jos innostuit, niin suosittelen lukemaan kirjan Johannes Hatsolo Hatunen, Elämää breikkarin silmin. Kirja kertoo nuorisokulttuurista ja breikkariksi kasvamisesta. Kirja avasi minulle maailmaa iloisen yllättävästi breakdance ja hip hop kulttuurin kautta.

Jo silloin kuunnellessani Johanneksen tarinaa veri alkoi kiertämään suonissani kohisten ja ihastuin asenne – ajatukseen ja sloganeihin, joita Johanneksen Saiffa tanssikoulussa noudatetaan #Asenne

• #Asenne
  1. Tule paikalle
  2. Tee parhaasi
  3. Ole hyvä tyyppi
  4. Hymyile

Takaraivooni jäi pysyvästi myös Training For Warriors – syntytarina ja ihmemies Martin Rooney. Myöhemmin sain kunnian tavata hänet. Silloin hän kertoi että, Johannes oli asunut hänen perheensä luona ja hänen tyttäret ja koko heidän perhe pitivät todella Johanneksesta. Kunnioitin tätä asiaa, sillä siitä hohti ajattelu että, valmentajalle tulee aina uusia joukkueita, uusia valmennettavia tiimejä, opiskelijoita jne. mutta perhe on ydin. Perheestä tulee pitää huolta ja se on tärkein joukkueesi, tiimisi. 

Valkoinen Gorilla nousee dialogipiiristä

Uskalla yrittää finaalin ja kesän jälkeen istuimme Joensuun Tiedepuistossa Oransissa salissa isossa dialogi piirissä. Keskustelimme asenteesta ja mitä se on. Meillä oli alkamassa Asenne – kampanja, jossa lähdimme levittämään oikeaa asennetta opiskelijoihin ja henkilökuntaan.Pohdimme opettajakollegoiden, opiskelijoiden, koulutusjohtajien ja yhteistyökumppaneiden kanssa, mistä saisimme hyvän startin Asenne-kampanjaan. Kuka olisi se henkilö, joka lähtisi ja pamauttaisi oikean asenteen ilmoille Joensuussa ja koko Pohjois-Karjalassa. Katselimme toisiamme ihmetellen ja silloin kollegani Sanna Lappalainen ponnahti ylös penkiltä kuin pamauksen kuulleena. Hän katsoi minua sormi ojossa ja haki sanoja, tavoitteli oivalluksessaan jonkun henkilön nimeä. Hän heilutti käsiään minua katsoen ja sanoi että, nyt välähti. ”Pyydetään Asenne -kampanjaan se tyyppi sieltä Uskalla yrittää kisasta. Se breikkaaja, se Valkoinen gorilla, se Johannes jotakin.” Muut katsoivat meitä ihmetellen, sillä vain me olimme olleet Uskalla yrittää finaalissa ja kuulleet Johanneksen tarinan.

Pyydetään se Valkoinen Gorilla kertomaan asenteesta

Asenne tiimin muut jäsenet sanoivat, että luottavat meihin. He sanoivat meille nauraen, että alkakaa nyt metsästää sitä Valkoista gorillaa. Johannes oli siis meille Valkoinen gorilla. Sain tehtäväksi etsiä hänet Suomen viidakoista. Tiimipalaveri jälkeen istuin Tiedepuistossa maisemia katselen ja goolettelin koneellani Valkoista gorillaa. Tartuin puhelimeen ja soitin Nuori yrittäjyys ry:n tapahtumakoordinaattorille Tomi Immoselle, mutta tuloksetta. Silloin nuori yrittäjä Christopher Korhonen Sakura Oy:stä astui sisään ja tervehti iloisesti ja kysyi että, mitä kuuluu… miten menee? Innoissani kerroin, että nyt starttaamme Asenne-kampanjan. Nauraen kerroin, että nyt työni on metsästää valkoinen gorilla, joka on Johannes jotakin. Hän on myös huippu puhuja ja innostaja. Christopher nauroi ja sanoi, että hän voi auttaa, kun Johannes taitaa olla tuolla Sportspot Oy yrityksen puolelta hänelle tuttu. Hän kertoi hymyillen, että Sagura tekee Sportspotille nettisivuja. Hetken päästä minä tuuletan käsilläni ja nauran.  Minulla on kädessäni Sportspot Oy:n yrittäjän Teemu Harisen yhteistiedot ja tartuin jo puhelimeeni. Vajaa puoli tuntia siitä, kun Asenne-tiimin kanssa olimme päättäneet, että Johannes olisi meille hyvä tyyppi viemään asennetta eteenpäin, tein jo alustavaa sopimusta tulevasta. Tässä kohtaa muistutin itseäni siitä, että kuinka meille aina löytyy ihminen, jota me kaipaamme tai tarvitsemme. Meidän tulee vaan uskaltaa kysyä ja kertoa avoimesti, mitä haluamme. Ja aina löytyy ihminen, joka löytää tavoittelemamme henkilön yhteystiedot ja saattaa meidät yhteen. Samalla hetkellä mieleeni tulee Kim Väisänen, joka Suomalisen yrittäjän päivänä sanoi nuorille, että jos haluaa saada johonkin henkilöön yhteyden eikä tiedä mistä saisi yhteystiedot, niin kannattaa soittaa hänelle. Vaikka tällä kertaa selvisin helposti ja nopeasti, olen kuitenkin tallentanut Kimin numeron työpuhelimeeni.

Näin käynnistyi Sportspot Oy:n ja Riveria yhteistyö ja saimme Asenne-kummiksi Johannes Hatsolo Hattusen. Kahden vuoden aikana kiersimme Pohjois-Karjalaa Asenne-tiimin kanssa ja tuotimme Asenne Studiota Tiedepuistossa, opiskelijayrittäjyyden tiloissa. Kahden vuoden aikana kuulin monta tarinaa ja pikkuhiljaa Saiffa- tanssikoulu ja TFW-salin historia tuli tutuksi. Johanneksen toiminta näiden osalta aukesi aivan uusilla sivuilla ja minun ajatuksissani samalla alkoi heräämään myös Martin Rooneyn rooliin ja merkitykseen monissa asioissa. Kun Asenne-kampis päättyi, meillä oli hieman haikea olo, mutta asennereppu oli täynnä toivoa ja energiaa. Asennereppu kulkee edelleen mukanani ja sieltä tulee jatkuvasti ammennettua asennetta ja otettua sitä käyttöön itselle omaan kasvuun ja rohkeuteen sekä jaettua muille.

Pienin askelin sain käännytettyä itseäni syvemmälle tiimioppimiseen ja tiimivalmentamisen polulle ja tein jatkuvasti rohkeita kokeiluja asenteen antaessa rohkeutta. Johanneksen jakamaa innostusta ja askelia eri suunnilla seurasin edelleen. Sain hänen kirjansakin luettua toiseen kertaan. Johanneksen pohdinnat elämästä ovat syvälisä ja koskettavia. Ne pulpahtelivat mieleen kirjan Coach to Cach herättämänä. Vaikka välillä yrittää enemmän kuin pystyykään, niin elämä voi vaan iskeä takaisin. Myöhemmin sitten huomaa, että olihan minua tähän valmisteltu, en vain ollut pitänyt silmiä auki. 

Joskus elämä vaan iskee

Joskus elämä vaan iskee ja näin eräänä vaelluspäivänä, Kalliolammen vaellusreitillä, se sitten tapahtui minulle. Kuluneet polvinivelet ilmoittivat sopimuksensa irti ja siinä olivat juoksut juostu ja kävelyt kävelty sekä vaellukset vaellettu. Kaikki loppuivat kertaheitolla ja saman tien. Se oli STOP, vaikka kuinka yritin katsoa eri suunnita ja ihan väkisin hymyillä. Ei hymy auttanut.

Kiitos Suomen terveydenhuollon ja Pihlajalinnan ortopedien Ville Remes ja Reima Venhesmaa molemmat polveni saivat uudet nivelet, jotka ovat täyttä titaania. Uudet polvet antoivat uuden elämän ja sain liikunnan ilon takaisin. Pääsin opettelemaan kävelemään uudelleen ja pikkuhiljaa opettelemaan uudelleen muitakin liikuntalajeja. Kiitos tästä loistavalle fysioterapeutille Teppo Holopaiselle, joka ohjasi minut kuntosalille vakavin ja kannustavin sanoin. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä ihmettä – no ei varmaan tarvitse mitään kuntosalia, punttisalia – en. Todellisuudessa aluksi minua pelotti, ihan niin kuin pikku Lauria tanssikoulun alussa. Tuli mieleen Johanneksen sanat innostavassa esityksessä: ” Jos nyt laitettaisiin sut breikkamaan ja pyörimään päällään, niin kyllä sullekin tulisi pissat housuun. Ihan varmasti” Näin on – uudet asiat pelottavat ja pissat tulee housuun.

Sain kuin sainkin rohkeutta astella kohti kuntosalia ja huomasin, että kuntosali oli TFW-sali. Toisesta näkökulmasta minua kauhistutti ja meinasi käydä kuin Laurin, että paniikki iskee, pissat tulee housuun ja haluan pois. Mutta toisesta näkökulmasta kuitenkin kiinnostaa ja innostaa.  TFW-kuntosalilla oli vastassa asiantuntija, valmentaja Tuomas Vaittinen. Rohkaisin itseni ja lähdin iloisella asenteella kuntouttamaan itseäni. Kun Tuomas, kysyi minulta ensimmäisellä aamutreenillä että, jännittikö illalla ja valvottiko yöllä vai saitko nukuttua. Suu hymyssä puhuin palturia ja höpöhöpöä että, ei jännittänyt ja nukuin hyvin. Todellisuudessa heräilin pitkin yötä, katsoin kelloa ja jännitin tulevaa. Näin kyllä Tuomaksen hymystä ja ilmeestä, että hän tiesi ja näki lävitseni. Näin valmentajilla on se kuudes aisti nuchi eli huomaavat kaiken. Pian kuitenin totuin treeneihin ja kehoni suorastaan huusi liikkumista ja treenejä. Nautin TFW-salin treenistä ja sain sieltä energiaa ja innostusta moneen asiaan jopa työhöni. Treeneissä käydessäni pikkuhiljaa lueskelin seinillä olevia tekstejä, arvoja ja ajatuksia. Aloin syventymään tarkemmin siihen, mitä se treenaaminen TFW-salilla on. Minulle on tullut mieleen että, TFW-sali ei ole vaan kuntosali, eikä vaan jäsenten treenipaikka, vaan se on asenne ja ajattelutapa. Siellä välitetään ihmisistä, kohdataan ja kuunnellaan aidosti. Tästä voit lukea tarinan myös Coach to Coach kirjassa.

Ensimmäisiä kokemuksiani ja pelkojani TFW-salilla voit lukea blogistani https://www.ilontaival.fi/artikkeli/kavelen-hyvin-ja-laadukkaasti-kesa-2024/

Martin nostaa kirjassaan esiin asia, että ei riitä, että sinä tiedät, vaan sen lisäksi tulee vielä tehdä, tarttua toimeen. Kun valmentaja välittää aidosti ja oikeasti, niin silloin kuuntelun jälkeen etsitään yhdessä ratkaisua ongelmaan. Mikään ongelma ei ole liian pieni ratkaistavaksi. Kokonaisuus on paljon pieniä asioita ja pienistä tekemisistä tulee ajan kassa edistystä. Ainakin minulle – liikkumisessa, työssä, kotona, terveydessä, unemien tavittelussa. Tästä sain TFW-salilla omakohtaisen kokemuksen. Kun elämä muuttuu ja tulee erilaisia vaiheita, esimerkiksi työstä tulee aikasyöppö ja suunnitellut aikataulut katoavat savuna ilmaan. Minä meinasin ajan puutteeni takia lopettaa pikkuhiljaa koko TFW – salilla käymisen. Laitoin tuskissani viestejä Tuomakselle ja soitin saadakseni apua. Ja loppujen lopuksi kiitos Tuomakselle hän organisoi asian niin, että minun on mahdollista aikatauluttaa treeni myös itse. Tulevaan vuoteen liittyen tämä on yksi merkittävä ja tärkeä asia, sillä hyvinvointi ja terveys ovat minulle tärkeitä ja merkittäviä arvoja. Ja elämässäni erilaiset menestykset ovat hyvinvoinnin lopputulosta tai lisäarvoa.

TFW- Joensuu nosti yhden unelmani todeksi, kun tammikuussa 2024 koko TFW-konsernin ideoija ja luoda Martin Rooneyn saapui keynote puhujaksi Joensuuhun. Kun olin riittävän nopea laittamaan treenilistaan nimeni, niin pääsin vielä mukaan Martin Rooneyn ohjaamiin treeneihin. Wau! Kun kuulin tästä olin innoissani ja laitoin Johannekselle viestiä, että onko tämä nyt ihan oikeasti The Martina Rooney. Onko tämä se mies, jonka luona olet asunut USA:ssa. Siis se mies, jonka perheen kanssa olet asunut Jenkeissä? Johannes laittoi minulle viestiä, että todellakin hän on The Martin Rooney.  

Kiitos Martin vierailustasi ja kirjasi on antanut paljon energiaa ajatuksia ja uskoa myös yrittäjyyskasvatukseen ja yrittäjien valmennukseen. Tämä Coach to Coach kirja näytti ja näyttää ainakin minulle polkua, miten asia, josta olen innostunut sytyttää ja minkälaisiin liekkeihin sen kanssa voi edetä. Ihmiset ympärillä, uudet näkökulmat, rohkeus kokeilla avaa uusia mahdollisuuksia. Emme ehkä edes aavista tätä, kun ensimmäisen kerran kuulemme jotain joka innostaa. Sen merkitys voi näkyä pitkälläkin tulevaisuudessa.

Kun ensimmäisen kerran kuulin asenteesta ja Johannes Hatsolo Hattusen innostavasta puheesta, ei tullut mieleen että vajaan vuoden sisällä tehdään yhteistyötä ja seitsemän vuoden päästä nämä sanat edelleen vievät eteenpäin. Silloin en todellakaan olisi uskonut, että rohkaistuin TFW-kuntosalille ja vielä tapasin Martin Rooneyn sekä aloin lukemaan hänen kirjojaan. Kiitos heinäkuu, kiitos Rukan vaellus sain mahdollisuuden pysähtyä ja katsoa tätä polkua taaksepäin.  

Se, mitä teemme tänään sekä keitä ja mitä kohtaamme tänään, vaikuttaa vielä monen vuoden päästä elämäämme jopa merkittävästi. Kaikki tämä on vaikuttanut siihen, että tänä kesänä pystyin jo paremmin osallistumaan juoksukouluun ja vapaauintiin. Elämä on ihme, elämä on lahja. Kiitos Johannes, kiitos Tuomas, kiitos Martin.