Lämppäreistä lempparit – Kaizen-filosofiaa

Musiikki soi ja makaan treenisalin lattialla valmistutumassa seuraavaan liikkeeseen. Takana on Animal-walk lämmittely eli askellettiin pikkukarhua taka- ja etuperin. Jalkani suti vielä isoihin karhuihin, mutta askellettiinkin seuraaviin lämmittelyliikkeisiin eli lämppäreihin. Mieleni vielä kaipasi lisää näitä Animal walk kävelyjä, jotka ovat oikeastaan hauskoja harjoituksia, kun niistä saa nopean annoksen karkeaa motorista tekemistä päivän alkuun. Voin siis kuvitella olevani eläin, joiden mukaan liikkeet on nimetty.

Nyt aikaisessa aamussa ykskaks oivalsin, että näistä alkulämmittelystä onkin tullut minun lempparit. Puoli vuotta sitten tuskailin karhukävelyä ja ihmetellen yritin askeltaa kuin alligaattori. Nyt näistä alku- lämmittelyistä on pikkuhiljaa kehittynyt lemppareitta – liikkeitä, joiden tekemistä nautin. Ehdoton lempparini alkulämmittelyissä on selän taivutus ylös, joka muistuttaa joogassa kobraliikettä. Ykkössijan jakaa kobran kanssa vartalosakset. Kakkosena on ehdottomasti superman-liikkeet.

Mikä muuten herättää aamuun paremmin kuin musiikki, joka tempaa mukaansa ja sen tahdissa nostat, päätä, venytät selkää ja sitten vielä suosikkini vartalosakset. Wau! Etureisi venyy hyvin molemmilla puolilla ja tuntuu siellä missä pitääkin. Kun vielä uudelleen selkä ojentuu, niin tulee sellainen fiilis, että vähäks on kivaa. Voisin tehdä näitä vartalosaksia vielä kaksikymmentä molemmille puolille, kun tuntuu vaan niin hyvältä. Seuraavaan lämppäriliikkeeseen motivaationi on vielä heräilemässä, muistaakseni nimi oli fight out tai jotain sinne päin. Minulle hyppimisliikkeet odottavat vielä ”kolahdusta ja innostusta”. Asettaudun kuitenkin oppimista uhkuen lähtöasentoon. Teen hidas tempoisesti ja hymy karkaa huulille, kun mieleeni pilkahtaa ajatus, että varmasti tästäkin kehittyy yksi lempparini. Aloitin nämä ensimmäiset fight out – liikesarjat viidellä ja pikkuhiljaa lisäsin kertoja. Nyt olen kahdeksassa ja vielä on matkaa kymmeneen. Tuntuu lähes naurettavalta – vai mitä?

Olemme edenneet itse asiaan eli treeniin Voima 2. Seison painonnostotangon edessä ja olen aloittamassa voimaliikettä, ja sillä oli joku nimi, jota en muista. Tunnistin sen kuitenkin viime kerrasta ja pohdin, että on hienoa oppia uusia liikkeitä sekä uusia termejä – saavatpahan aivotkin vähän työtä.

Pikkuhiljaa olen myös edistynyt tekemään lämppäreitä ja voimaharjoitusliikeitä musiikintahtiin – ainakin välillä. Ilokseni olen huomannut, että musiikki antaa hyvän rytmin. Teen painonnostotangolla muutamia lämmittelyliikkeitä ja sitten varovasti, hyvin varovasti lisään painoja. Etenen pienin askelin, pienellä kehityksellä ja ykskaks katseeni kiinnittyy salin seinään. Siellä se on juuri minulle, juuri tänään ja juuri tässä treenissä, tässä hetkessä. Katseeni porautuu TFW-salin seinällä ympyrään ja sanoihin. Sanoissa on voimaa. Katseeni nauliutuu sanaan Kaizen. Tämä sana ja sen sisältämä filosofia sekä strategiakin on moninen vuosien, vuosikymmenten, ajan kiinnostanut, innostanut, opettanut, herättänyt tutkimaan. Tietysti sana tuo mieleen Japanin ja kaksi sanaa: Kai – muutos ja Zen – hyvä. Lämmin läikähdys käväisee rinnassani ja tunnen tuskaisesta alkuvuodesta huolimatta itsessäni muutosta kohti hyvää.

Mieleni vaeltaa jo jatkuvan kehityksen prosessiin ja pyörteisiin. Minulla on menossa ihan oma Kaizen-prosessi, vaikka sana tuo ensimmäisenä mieleen Toyotan tehtaat ja yrityskulttuurin. Kaizen-periaate on japanilainen johtamisfilosofia, joka tarkoittaa jatkuvaa parantamista. Parantaminen toteutetaan yksinkertaisilla toimenpiteillä ja pienillä parannuksilla. Tiesitkö että, Kaizen-projekteja voi tehdä ihan yksityiseen elämäänkin.

Tänään saan voimaa tästä sanasta. Jostain syystä koko aamutreenin ajan, joka kerta, kun kyykistyi tee 4 × 6 voimaliikettä näen vastakkaisella seinällä sanan Kaizen. Se syöpyy päähäni ja oma Kaizen filosofiani nousee mieleen ja päätökseen pienistä askelista. Jatkuvat pienet askeleet, jatkuva pieni kehittyminen, kaikki nämä asiat pyörivät päässäni tämän aamun ja vielä päivänkin. Kuin kaikesta voima saaneena hymyilin viimeisessä setissä vastapäätä olevalle treenikaverille Hanna Ohtoselle ja sanoin, että tehdään tämä viimeinen setti samaan tahtiin täysillä. Sillä muistin, että tässä Kaizen-projektissani last set best set eli vika setti paras setti.  Teen sen siis omasta mielestäni mahdollisimman tunnollisesti ja hyvin. Ja Hanna Ohtonen auttaa, koska teemme yhdessä yhtä aikaa alas ylös, alas ylös kuusi kertaa. Kiitos Hanna Ohtonen ja Sini Holopainen, perjantain treenikaverit.

 Kaizen- projektini pyörii päässäni loppulomapäivän ja se on minulle kuin kultakala, jota tulee ruokkia joka päivä. Kaizen tarkoittaa jatkuvaa asteittaista muutosta kohti parempaa. Kaizen-filosofiassa muutoksen ei tarvitse tapahtua kertaheitolla, vaan suuria tuloksia voi saada aikaan pienillä askelilla. Harjoittelen ja parantelen periaatetta: Maltti on valttia. Maltillinen eteneminen ja pienet askeleet ovat yksi tavoitteeni, kun haluaisin mennä vauhdilla ja edetä nopeasti. Harjoittelen malttia kaikessa liikkumisessa myös juoksussa, myös Villansukkajuoksussa. Ystäväni Sanna nauraa, kun etsin maltillista itseäni. Nyt harjoitellaan ja kevään tulle vaelletaan malttia etsimään uusilla askelilla.

Jokaisella meillä voisi olla oma Kaizen-projekti. Minulle uudelleen liikkumaan opettelu ja siihen liittyvä ruokavalio on oma Kaizeni. Fiilis reilun vuoden ajan on ollut, että pienillä edistysaskeleilla voi saada enemmän. Uudet ensiaskeleet, kävelymeditaatiot ja fysioterapeutin treenien kautta löysin tieni TFW-salille, ja pienin askelin voimieni kasvattamiseen.

Kiitos TFW-valmentajille ja vielä kuin muistutuksena palaa mieleeni koko konseptin perustajan Martin Rooneyn sanat. Tammikuussa hänen vieraillessaan Joensuussa ja vetäessään treenejä sain kannustusta sekä lyhyen keskustelu- ja ohjaustuokion. Martin Rooney muistutti minua Kaizen-periaattesta: ” Be carefu, be careful and take small steps every day and every week. You can notice progress and development”.

Ja todella, tällä viikolla hiitolenkeillä ihmettelin, miten hyvin jakosin tasatyönnöt ja ylämäet. Ei tarvinnut perinteistä ylämäen haarakäyntiä, vaan pientä juoksua suksilla. Näin meni suksilla  pienet ja pitkätkin mäet ylös. Ihmettelin ja sitten oivalsin, että olen saanut voimia. Wau!

Kulman takana minulle kurkistaa uusi Kaizen-prosessi kohde. Siihen kultakalaani palaan tulevissa blogeissani.