Aktiivinen liikkuvuus – Mitä?
Makaan sängyssäni ja mietin, onko jaloissa yhtään kohtaa, joita ei särje, ei pakota. Ei ole! Särkee ja pakottaa reisilihaksia, pohjelihaksia, polvia takaa ja edestä, jalkapöytää molemmista jaloista. Olin tullut odotetusta kirurgisten hakasten poistosta ja ensimmäinen fysioterapia käynti ja treeni oli ollut toissa päivänä, maanantaina 2.1.2023
Pienet siniset kipupillerit pitivät kivut kurissa kolmen ensimmäistä viikkoa. Toista on nyt – uusi aika. Ensimmäisen fysioterapeutin käynnin ja hakasten poiston jälkeen kipu yllätti. Pienten sinisen pillereiden tilalle tuli paljon sinisiä jääpoletteja ja kylmäpusseja. Tunsin tarvitsevani niitä paljon, pitämään kivut kurissa. Vai pitäisikö sanoa, että opettelen sietämään kipua jaloissani. Eräänä aamuna sanoin miehelleni, että voisitko tuoda yhden puukapustan ja paljon isoja jääpoletteja sekä kylmäpusseja. Hän ihmetteli, miksi puukapusta. Vastasin: ”Ihan sen takia, että voisin purra sitä puuta, kun sattuu oikeaan jalkaan kuin sitä revittäisi irti. Hän toi porkkanan ja puisen selän raaputuskäden. Nostin jalat ylöspäin ja vuokrasin ne kylmäpussilla, kylmillä kaurapusseilla ja jääpoletteja, jotka olin pujottanut villasukkien sisään. Tämä oli varma apu kipuun. Ja porkkanan pureminenkin auttoi.
Yksi parhaista kivunestoista oli myös kyynärsauva kävely ja jooga. Kaivoin kirjahyllystäni joogakirjan. Joogaa kaiken ikäisille, jonka etusivulla oli teksti: ”Joogalla on voimaa muuttaa kehosi ja mielesi”. Löysin sieltä hyviä ohjeita, ja tein oman joogareseptini, joissa ei tarvinnut käyttää jalkoja. Tämä sarja rauhoitti mieltä ja myös kipua jaloissa.
Kirurgisia hakasia oli polvissani reilu määrä – 34 molemmissa polvissa. Yhteensä 78 hakasta kilahti muovipurkkiin toinen toisensa jälkeen. Hakasten poisto kokonaisuudessaan sujui hyvin ja olin luottavaisesti ammattilaisen käsissä. Keskityin hengittämiseen ja huomasin pieniä nipistyksiä toimenpiteen aikana. Humoristisesti sairaanhoitaja kysyi minulta, että haluanko hakasia muistoksi. Mietin hetken ja vastaan kieltävästi sekä ravistan vielä päätäni varmistaakseni, että kilisevä purkki jaloistani poistettuja hakasia jää Siilaisen terveysasemalle.
Tammikuun ensimmäisinä päivinä otin pieniä kivuliaita ja jännittäviäkin askelia uusilla polvillani. Mukaan mahtui myös muutamia harha-askelia ja jäätynyt auton oven lukko. Valmistauduin kotona ensimmäiseen fysioterapeuttikäyntiini ja huomasin, että pakkasta oli reilut 4 astetta. Edellisenä päivänä satanut räntä ja vesi ovat yhteistyössä jäädyttäneet pihamme luistinradaksi. Varovasti kyynärsauvojen kanssa kävelen autolle ja huomaan, että on liukasta sekä jäistä. Onneksi meillä on hyvin hiekoitettu pihamaa ja katoksen alla ei ole jäätä eikä lunta. Pääsen kävelemään hyvin autolle, kun kyynärsauvojen terävät piikit iskeytyvät jäähän antaen hyvän tuen askelilleni. Istahdan vaivattomasti auton etupenkille, kun se on riittävän takana. Saan nostettua näppärästi jalat ja reppuni autoon. Matka ei kuitenkaan alkanut ongelmitta. Pakkassää oli jäädyttänyt auton oven lukon auki. Minun puoleltani auton ovi ei pysynytkään kiinni, vaan aukesi heti auton liikkuessa ja kääntyessä. Hengittelin hiljaa hieman hermostuneena. Fysioterapeutin luo oli päästävä. Sehän oli ensimmäinen käyntini täällä Joensuussa. Sanoin miehelleni ei mitään hätää koska, minä pidän tästä auton ovesta kiinni. Puristin käteni ovenkahvaan ja pidin ovesta kiinni kaksin käsin. Mieheni nauroi ja sanoi, että ehditään kyllä, ei hätää. Pikkuhiljaa auto lämpeni ja ovi pysyi turvallisesti kiinni koko matkan.
Ensimmäistä kertaa Siilaisten kuntoutusasiakkaana lähdin ohjeiden mukaan ovesta B hissillä neljänteen kerrokseen ja katsoin, että olen juuri aikataulussa. Mutta – väärä paikka! Siellä ihmettelin, että mitä kummaa sinä teet täällä neurologian osastolla ja miten muuten päästi tänne. Ihmetellen vastasin, että hetkinen tässä minulla on ohjeet ja hissillä tulin. Kaivoin ohjeet laukustani, ja siinä he kaikki sitä yhdessä ihmettelivät, että miksi ihmeessä sinua on pyydetty tulemaan neljänteen kerrokseen. Sain heiltä uudet ohjeet, että sinun pitäisi mennä ensimmäiseen kerrokseen. Kiitin heitä ja suunnistin kyynärsauvojen kolahdellessa tuolijalkoihin kohti hissiä. Hissin ovet pysyivät päättäväisesti kiinni ja huomasin lukinneeni itseni neljänteen kerrokseen neurologian osastolle. Lasikopista apuuni riensi ystävällinen sairaanhoitaja sanoen: ”Hetki vain – tarvitaan avaintunnus.” Pian hissi vei minua kohti ensimmäistä kerrosta ja ystävällisesti robotti ääni muistutti: ”Ensimmäinen kerros olkaa hyvä”. Käytävän päässä näin jo keltaisen hupparin ja iloisen fysioterapeutin huutelemassa: ”Helvelahti”.
Lähtiessäni kotoa olin unohtanut Pihlajalinnasta saamani treeniohjeet pöydälleni. Kun fysioterapeutti kysyi, että minkälaiset harjoitteet sain, päätin näyttää ne. Jokainen liike oli hyvin mustissani. Ajattelin että, tämäpä hyvä hetki tehdä aamuharjoitteet. Pientä parannusta saan kuulemma vielä tehdä. Selkä on pidettävä hieman enemmän suorassa ja yritettävä vähän vähemmän. Merkittävimmät asiat fysioterapeutin käynnistä olivat polvien liikkuvuus ja lämpö.
Aktiivinen liikkuvuus
Ensimmäisellä fysioterapeutin käynnillä molemmat polveni olivat vielä arat ja kipuakin huomattiin.
Liikkuvuus:
Päätin keskittyä liikkuvuustreeniin ja löysin avukseni tietoisen kävelyn, joka auttoi minua ohjaamaan aivoihini uutta laadukasta kävelyä. Ja mikä tärkeintä – unohtamaan, poistamaan mielestäni, aivoistani tavan kävellä ontuen, heiluen, oikea polvi suorana. Tämä tyyli oli pikkuhiljaa vuosien aika syöpynyt aivoihin tavaksi kävellä – nyt se saisi jäädä pois. Vanha tapa kävellä on nyt poisopittava.
Edelleen helmikuussa kävelen joka päivä tietoisesti. Tähän treeniin paras aika on aamun, koska yön jäykkyys häviää tietoisen kävelyn ja venyttelyn jälkeen. Kun kävelen vielä sisätiloissa, niin parasta on kävellä paljain jaloin. Kävelyni etenee makuuhuoneesta käytävään. Tunnen jalkojeni alla eteisen parkettilattian ja käänny kävelemään pitkin käytävää kohti olohuonetta. Matkalla jalkapohjien alla tuntuu eteisen pehmeä matto, jonka jälkeen taas mosaiikkiparketti viilentää hieman jalkapohjia. Tunnen pienet palaset jalkojani pohjassa ja seuraavat askeleet vievät jälleen pehmeälle tasaiselle matolle. Muutama askel ja viileä parkettilattia herättää katsomaan ulos ikkunoista. Ulkona on lunta ja kuusen oksat roikkuvat vihreinä ja alaoksatkin ovat niin täynnä käpyjä, että roikkuvat leikkimökin kattoa vasten. Takkahuone herättää hetkeksi, kun jalkapohjissani tuntuu hieman kylmä kaakelilattia. Onneksi seuraava askel saavuttaa pehmeän maton, jossa tunnen neliöitä. Se muistuttaa minua siitä, että tämä matto on yhdistetty vanhoista itämaisten mattojen palasista. Kierrätysidea, josta syntyi yksi kokonainen iso matto. Huomaan Ilo-koiran miedon koiran tuoksun. Ilo nostaa päätään ja se tuntuu huokaisevan: ”Taas hämärässä aamussa kävelyä.” Aamuhämärässä kierrän taloamme kävellen rauhallisesti ja tietoisesti. Kierrän vielä keittiön, työhuoneet, lastenlasten huoneen ja huomaan kuinka joidenkin mattojen hapsut kutittavat jalkapohjiani kuin tervehtien. ”Hyvää huomenta aamukävelijä”. Kävelen useita kierroksia joka aamu. Helmikuussa aamut alkavat sarastamaan valoa. Kolme kertaa olen nähnyt ikkunasta oravat juoksukilpasilla heti aamusta. Tietoisessa kävelyssä kiinnitän huomion askeliini, kävelyyn. Keskityn hengittämiseen ja asekeliin. Miten otan askeleeni oikealla jalalla, vasemmalla jalalla, yksi askel, toinen askel. Miten jokaisella askeleella kantapää koskettaa lattiaa ensimmäisenä ja sitten varpaat. Kantapää, varpaat… kantapää, varpaat… ja kohti luonnollista kävelyä, jossa reisi- ja pakaralihakset ovat mukana. Polvet nousevat rennosti ja kävely rullaa. Niin helppoa ja niin vaikeaa! Näin ohjataan lonkkaus ja keinumisliike pois kävelystäni. Lisää tietosesta kävelystä saat vaikka kirjasta Ronnie Grandell, Itsemyötätunto tai Martta Jemina, Kävelymeditaatio.
Tämä toden teolla kannatti. Kolmen viikon jälkeen tiistaina 31.1.2023 mittaustulokset ilahduttivat mieltä.
Liikkuvuus:
1. Istuen oikean polven aktiivinen liikerata 5-105 astetta, vasemman 4-115 astetta.
2. Selinmakuulla oikean polven aktiivinen liikerata 5-111 astetta ja vasemmalla 0-115 astetta.
3. Haavat olivat siistit ja kyynärsauvat voi jo jättää pois.
Jee! Kyynärsauvat nurkkaan ja kävelemään uusin jaloin! Aktiivinen liikerata tavoitteeni helmikuulle on molemmissa polvissa 0-120. JEE! ”Täältä tullaan metsänpolut, kävelyreitit ja portaat.”
