Jouluksi kotiin polvipotilaana

Seurasin Joulurauhan julistusta turvallisesti Pihlajalinnan sairaalan sängystä. Lounaaksi sain jouluaterian, joka maistuikin herkulliselta. Ennakkoluuloistani huolimatta jouluateria ilahdutti ja maistui, vaikka polvieni leikkausten jälkeen olen lähinnä pyöritellyt saamaani ruoka-annosta lautasella. Jouluateria yllätti ja kinkkukin kelpasi ja lämmin gluteeniton joulutorttu maistui taivaalliselta. Joulurauhan julistusta katsellessa olin kuin juoksukisan lähtötelineissä: Valmiina, lähtöasennossa, oma talvinen, jouluinen lampaanvillapaita päällä, reppu pakattuna sängyn jalkopäässä, kyynärasuvat lähtöasennossa ja tossut kohti kotia. Mielessä liikkui ajatus, kuin lähtölaukaus: ” Aivan kohta tulee kyyti ja lähden kotia kohti.”  Ja niin kyyti tuli.

Taidan olla sellainen ihminen että, haluan tehdä kaiken täysillä. Ilomantsilaisen ystäväni Milaja Nuutisen sanat säästä Ilomantsissa ovat kuin mieleni ja luonteeni. Milaja Nuutinen: ”Kun Ilomantsissa aurinko paistaa, niin se paistaa täydeltä siniseltä taivaalta. Kun vettä sataa sitä sataa ja rankasti, täysillä ja paljon. Kun lunta sataa, niin lunta sataa todella paljon ja paksulti. Kun pakkanen tulee, niin pakkanen paukkuu täysillä ja sitä on paljon. Kun kesäpäivä on kuuma ja tyyni, niin jäätelö sulaa käteen ja järvi on pelityyni. Kaikkea on aina paljon ja täysillä.”

Kun nivelrikko ja siihen liittyvät vaivat veivät jalat alta, niin tietysti polvien hoitoa ja leikkausta pyysin täysrysäyksellä molemmat polvet yhtä aikaa sekä tietysti täysillä vaativaan kuntoutukseen. Mahtavaa, kun kaikki tämä järjestyi – kiitos Pihlajalinna Jokiniemi, ortopedian erikoislääkäri ja kirurgi Ville Remes ja osaava leikkaussalin henkilökunta sekä fysioterapeutit. Monia puheluita, tapaamisia ja valmistutumiskäyntejä sävytti varma, eteenpäin vievä täysillä tekemisen meininki. Odotin siis täysillä, täpinöissän polvieni leikkausta ja sitten, yksi kaksi, joulun alla se oli jo ohi. Tuntokin oli palanut jalkoihini ihan täysillä ja pienekin liikkeet muistutti, että nyt mennään kohti entistä liikkuvuutta.

Odotin nyt antaumuksella, että pääsen Jouluaatoksi kotiin.  Olin päättänyt heittäytyä täysillä polvipotilaaksi ja toipilaaksi, joten en osannut odottaa täysillä Jouluun heittäytymistä. Niin vaan kävi! Joulu tuli kaikkien asistien kautta täysillä.

Joulu toimii aina

Yllättäen huomasin, että Joulu toimii aina, ajasta ja paikasta riippumatta. Kaunis luminen maisema ja hiljalleen putoilevat lumihiutaleet toivat kuin hiipien joulun taikaa ja rauhallisuutta kotimatkaan. Matkallamme Jämsästä Joensuuhun Pirttijärven kohdalla yhtäkkiä edessämme oli kummallinen jouluinen näky. Joulupukki ja tontut ne siinnä ajoivat sivuvaunullisella moottoripyörällä. Punaiset takin helmat heiluivat ja valkoinen tupsu heilui iloisesti tonttulakissa. Joulun merkkihenkilöt siis voivat liikkua lumisateisessa pakkassäässä, jäisellä tiellä, jouluisissa uniformuissaan turvallisesti. Me muut tiellä liikkujat selvästi heistä kiinnostuneena kunnioitimme tätä asiaa ja hiljensimme vauhtiamme. Pienen matkan jälkeen joulupukki ja tonttu pääsivät turvallisesti kääntymään lumiselle metsätielle, jonka päässä roihusivat joulutulet. Vilaukselta ehdin nähdä jouluisen pihamaan ja huomasin, että talon alaikkunasta kurkisti kaunis joulukuusi. ”Joulun taikaa, wauu !” sanoin miehelleni kuin pikkulapsi.

 Aatoilta oli jo hämärtynyt, kun mieheni käänsi auton kotipihaamme. Huokaisin ja katsoin pihan jouluroihuja ja kynttilälyhtyjä, jotka toivottivat tervetulleeksi kotiin. Mieheni ja naapuri jo toivottivat Hyvää Joulua. Polvipotilaan joulumieli nousi joka askeleella kyynärsauvojen tahdittamana. Ovella vastaan tuli joulun tuoksut ja iloiset hymynaamat. Jouluun heittäytymiseen ei enää tältä polvipotilaalta muuta tarvittu. Avasin oven joulumieleeni piparien tuoksun kera ja pääsin jälleen uudelle aistiherkuttelun tasolle.

Joulun aistiherkuttelua

Polvipotilaana yllätäen heittäydyinkin täysillä joulutunnelmaan ja herkuttelemaan kaikkien asiten kera täysillä. Jouluumme loistoa toi leivinuunin ja takan lämmin tuli. Leivinuunin lämmössä paistui joulukinkun lisäksi jouluiset laatikoit, karjalanpiirakat ja joulutortut. Kun syötiin jouluateria, niin syötiin aivan mielettömän hyvä jouluateria. Ne herkulliset maut vei kielen mukanaan. Parastahan kodin jouluateriassa oli se, että sinne oli loihdittu herkullisia joulumakuja eri maista. Kiitos kotiväki ja erityisesti makutaituri Kaisa.

Rauhallisen joulumusiikin tahdittamana kiire ja suorittaminen kääntyi yhdessä tekemiseksi, jota seurasin pikku Aatos sylissäni joulumielen nostaessa ilon kyyneleet silmiini. Hörppäsin suulisen lämmintä glögiä ja nostin jalat nojatuolin rahille. Huomasin joulukuusen ja lahjat, joulukyläkoristeen valoineen, joulukukat ja kynttilät. Ajattelin, että olen ollut reilun viikon reissussa polvipotilaana, ja sillä aikaa joulu hiipi tänne täysillä. Nauran itsekseni wc:n lumiukkosaippualle, joka katsoo hauskasti tonttulakkipäässä ja kaulaliina kaulassa, kun pesen käteni. Keittiössäkin käsiä pestessä saa joulun hauskuutta. Soiva nestesaippua pullo kiittää käsien pesusta musiikilla ”kulkuset, kulkuset , kilvan helkkäilee ja talven valkohiutaleet ne kilvan leijailee.” Näitä ilon aiheita en osannut odottaa.

Joulumieli nousee oleilemalla

Istuttiin olohuoneen sohvilla ja nojatuolileilla juteltiin joulusta ja muisteltiin erilaisia jouluja kotona, mökillä metsän keskellä, aurinkoisella Teneriffalla ja Lantzarotella ja muualla Espanjassa, jossa lahja annettiin Loppiaisena. Nyt päätettiin ryhtyä lahjoissa amerikkalaiseen tyyliin. Jätimme aattoiltana lahjat avaamatta ja nautittiin joulun jokaisesta hetkestä rauhassa. Menin nukkumaan joulukonserttin vielä soidessa ja muiden nauttisessa joulusaunasta.
Joulupäivän maukkaan ja jouluisen aamiaisen jälkeen päämme kääntyivät pikkuhiljaa joululahjojen suuntaan. Kaikista hauskinta oli kun, pienet lapset pääsivät avaamaan joululahjoja. Kun he haluavat avata joululahjan, se tehdään perusteellisesti. Joululahjapaketin jokainen kohta tarkastellaan hyvin, pienten käsien kokeillessa lahjanarua, nimilappua, lahjapaperia ja lopuksi löytyy hyvä kohta, josta aloittaa. Avataan yksi lahja kerrallaan, ja sillä leikitään ja sitä tutkitaan ja sitten taas leikitään. Sitten vähän syödään ja levätään päiväunien merkeissä ja avataan toinen joululahja. Näin pääsee nauttimaan joululahjojen avaamista pieni paperiliuska kerrallaan. Myös me aikuiset noudatimme lasten taktiikkaa. Joulupäivä meni iloisesti ja rauhallisesti lahjoja avaten, leikiten, leväten, lukien, nauraen ja syöden joulusuklaata.

Joulumieli antoi hyvän pohjan tuleviin askeliin. Tunnen lämpöä, ja innostustakin, rinnassani astella tulevaan vuoteen 2023 todella uusin askelin – ihan sana varsinaisessa merkityksessä. Wau!