Pyhiinvaelluksen arvoinen paikka

Tasan kuusikymmentä (6o) päivää seikkailuun eli Espanjan Santiago de Compostela Pyhiinvaellusmatkan alkuun. Vedän syvään henkeä ja puhallan pitkään ulos. Wau, kaksi kuukautta ja matka alkaa. Miten olen valmistautunut ja mitä vielä edessä, ennen kuin nostan vaellusrepun selkääni ja askellan matkaan. Pääsiäisen aikaan huomasin, että nyt on jo hutikuu, ja kevät tulee vesipurot metsässä kohisten. Nyt oli siis hyvä hetki pysähtyä ja katsoa, miten olen edistänyt tulevaa Pyhiinvaellusta.

Checklist -listaani saan laittaa “hoidettu” merkit seuraaviin

Lentoliput
Junaliput
Rinkka, pieni 32 litraa  
Matkamakuupussilakana 100% silkki
Mikrokuitu pyyhe
Merinovilla kerrasto
2 x Merellin paljasjalkakengät (toiset sisään ajossa)
Kevyt mikrosadeviitta
Kevyt silkkimekko
Pyhiinvaeltajapassit tilattu
Passihakeus tehty ja aika poliisilaitokselta varattu
 
Harjoittelu- ja treenivaelluksia
Voimaharjoittelua säännöllisesti

Mitä muuta valmistaumiseeni on kuulunut maaliskuussa 2024?

Lähdin pienelle tutkimusmatkalle selvittämään, mitä Pyhiinvaellusmatka on ja kysymään itseltäni, milloin ja miksi päätin lähteä Pyhiinvaellusmatkalle.

Milloin päästin lähteä Pyhiinvaellusmatkalle?

Lämmin kesän 2021 iltapäivä ja Koitereen aallot iloisesti loiskuvat Lammassaaren rantaan. Istumme uimapuvut märkinä nuotiolla ja hörpimme nokipannukahvia. Aurinko paistaa lämpimästi ja ojentelen jäykkiä jalkojani pehmeässä hiekassa. Kaisa-tyttäreni istuu vieressäni ja ojentaa herkulliselta tuoksuvan nuotiolla paistetun letun vastapoimittujen mustikoiden kera. Auringonpaisteessa, nuotiolla, nokipannukahvi mukissa ja lettuja mustikoilla lautasella – niin kesäfiilis. Kuulen sanovani Kaisalle, että kun olen saanut uudet polvet ja askeleet sujuvat hyvin lähden Pyhiinvaellukselle Santiago de Compostelaan. Huhkun intoa ja sanon käveleväni ainakin 200 kilometriä tai enemmän. Silloin unelmoin saavani jotenkin organisoitua lähetteen polvieni nivelten leikkaukseen. Vielä ei lääkärien mukaan ollut lääketieteellisiä perusteluta lähetteelle. Keskustelemme tulevasta Pyhiinvaelluksesta ja Kaisa lupaa lähteä mukaani. Samalla nuotiolla levähdystaukoa pitävä Ilomantsin, juuri vapaaneuvokseksi jäänyt, pastori Seppo Kuosmanen on seurannut keskusteluamme uteliaana. Hän hyppää mukaan keskusteluun ja saamme pian opastusta unelmani vaellukselle. Seppo lupaa laatia listan luostareista, joita hän suosittelee majapaikoiksi ja vierailukohteiksi. Näin yllättävästikin sain odottamatta apua askeliini kohti unelmia.

Tämän nuotiojutustelun jälkeen ahmin tietoa ja luin kirjallisuutta unelmastani, josta en oikeastaan tiennyt mitään. Tunsin sen lähestyvän minua. Kun kaksi vuotta myöhemmin valmistauduin molempien polvieni polvinivelleikkaukseen, kaivelin mieleni muistosta unelmani Pyhiinvaellukselle ja tartuin jälleen kerran Paulo Coelhon esikoisromaaniin Pyhiinvaellus. Sen tarina Coelhon pyhiinvaellusmatkasta Santiago de Compostelaan vie mukanaan. Tuleeko minunkin matkastani käänteentekevä kokemus. Tulenko kokemaan sisäisen muutoksen? Opinko vaeltaessani tuntemaan totuuden elämän yksinkertaisuuden kautta? Jännittävää pohdittavaa ja odotettavaa. Ja tänäänkin huhtikuun ensimmäisenä 2024 tämä kirja siivitti minua kohti tulevaa vaellusta.

Mitä Pyhiinvaellus on?

Selvitellessäni ja avatessani itselle asiaa Pyhiinvaellus, tunsin saavani enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.  Parasta tietysti se, että meillä jokaisella voi olla oma Pyhiinvaellus, ja matkaan lähdön syitä on yhtä monta kuin vaeltajia. Pyhiinvaelluksen voi tehdä myös moottoripyörällä. Mitä – moottoripyörällä? Keskustelin myös mieheni Karin kanssa Pyhiinvaellusmatkoista. Hän päätyi siihen, että kyllä hän sekä hänen moottoripyöräkaverinsa tekevät Pyhiinvaellusmatkoja moottoripyörillä.

Siis lyhyesti:

Pyhiinvaellus on merkityksellinen matka, jossa yhdistyy mm. kulttuurihistoria, luontokohteet, liikkuminen ja hengellisyys. Pyhiinvaellus tekee hyvää keholle ja mielelle. Matkalle motiivit ja merkitykset antaa vaeltaja.

Mihin pyhiin sitten vaelletaan – ihmeeseen?

Pyhiinvaellus on vaeltamista pyhiin paikkoihin, mutta myös syvällisen läsnäolon sävyttämää kulkemista niin metsäpoluilla, tuntureilla, vuoristossa kuin kulttuurimaisemassa. Se on vaellusta, joka kutsuu katsomaan tuttua tuorein silmin, oivaltamaan uutta, näkemään merkityksiä ja pysähtymään ihmeen äärellä. Ja meidän neljän naisen tiimi lähtee elämään ihmeessä – niin ajattelemme. Pyhiinvaelluksen paikka on matkaajalle, ja sinne paikkaan pääsemiselle tai siellä läsnäolon kokemiselle, merkityksellinen pyhä.

TFW-Helsinki on Pyhiinvaelluksen arvoinen paikka

Minulla tulevaan Pyhiinvaellukseen valmistautumiseen kuuluu kiinteästi ja säännöllisesti voimaharjoittelu. Voimatreenini syksyllä oli kaksi kertaa viikossa ja vuoden alusta jo kolme kertaa viikossa TFW-salilla valmentajan ohjaamana. Olen päässyt kokemaan ja pikkuhiljaa sisäistämään pala palalta TFW-salin filosofiaa. Näistä kokemuksistani voit lukea aikaisemmista blogeistani mm. Lemppareista Lämppärit, Juhlapäivä Vuosipäivä Ilonpäivä..

Olen oppinut puolenvuoden aikana, että TFW ei olekaan vain treeniohjelma huipuille tai urheilulaji, vaan filosofia, jonka avulla saan hyvinvointia, voimaa ja energiaa arkeen ja intohimojeni toteuttamiseen erityisesti tulevaan Pyhiinvaellukseen. Suomen ensimmäinen TFW-sali on perustettu Helsinkiin, ja siitä on rantautunut Training For Warriors -metodin Suomeen. Taustalla ovat valmentajat Johannes ”Hatsolo” Hattunen, Petri Rasanen, Elastinen, Pauli Aalto-Setälä sekä Santtu Laine. Yllätyksekseni huomasin, että TFW-Helsinki on Pyhiinvaelluksen arvoinen paikka. Päätin sillä istumalla tehdä ihan oman TFW-Pyhiinvaelluksen Helsinkiin. Minulle siitä tuli merkittävä Pyhiinvaellusmatka osana tulevaa Santiago de Compostelan matkaa. Järjestin kiireettömät päivät ja lähdin matkaan Joensuusta Helsinkiin ajatuksella, että ainahan voi tehdä pieniä Pyhiinvaelluksia. TFW Helsinki eli Hermannin Helmi on palkittu vuonna 2017 maailman parhaaksi TFW-saliksi. What? Jos jotakin on Suomessa maaliman parasta, niin sinne siis. Haluan selvittää, onko polvikuntoutujallekin treenaaminen TFW Helsingillä ainutlaatuinen kokemus. Lähdin avoimin mielin etsimään merkityksellisyyttä, aitoa kokemusta Suomen ensimmäiseltä ja vuoden 2017 maailman parhaalta TFW-salilta.

Tarinaa ja Tiikeriä

Astelen uteliaana Helsingin sumuisessa maaliskuun säässä ja etsin Vellamonkatu 30 ja TFW-salin sisäänkäyntiä. Mieleeni oli luikahtanut hassu ajatus, että varmaan olen vähän hullu mummo Paavalin kirkon ratikkapysäkillä. Ja joo – saan olla hullu mummo ja olekin ylpeä jokaisesta lapsenlapsestani sekä unelmistani.  Ja voihan yli kuusikymppiset mummot innostua ja rakastua liikkumiseen, voimaharjoittelun, animawalk-treeniin matkalla unelmien Pyhiinvaellukseen. Parasta on nauttia matkasta, edetä pienin askelin, harmoniaan keskittyen, vapauttaa itsensä rajoituksista ja olla läsnä tässä ja nyt joka hetkessä – myös TFW-Helsinki treenissä.

Salin paikka, ovi ja sisäänkäynti tuo minulle mieleen katutanssin, Johannes Hatsolon – meidän oman Asenne valmentajamme parin vuoden takaa. Huomaan pohtivani, että tämä on jotakin, jota odotin. Vaatimattoman kuoren alla iso sydän. Astuessani sisään saan iloisen tervehdyksen ja kysymyksen: ”Oletko Joensuusta, oletko Marjut?” Nyökkään ja kuulen vastaavani iloisesti: ”Joo olen, kiitos, kun saan olla täällä.” Saan välittömästi ohjausta pukuhuoneisiin, keittiöön tapaamaan ”henksua”.  Hetken ihailen salia ja seinillä olevia tekstejä. Huomaan vuoden 2024 tavoitetaulun, joka on tuttu Joensuun TFW-salilta. Sydämeni lämpenee, kun huomaan Johanneksen toisen kirjan tavoitteen. Ajattelen: ”Mahtavaa Johannes, minullakin on kirjatavoite tai kaksi vuodelle 2024-2026. Odotan jo sun kirjaa.”

Lämpöisten ja innostavien keskustelujen jälkeen siirryn keittiöstä treenin puolelle. Yllättävää ja positiivista on startti tarinalla. Kiitos Miska tarinasta. Se osui ja upposi. Sellaista jääkiekko pelaajan elämä ja pelit ovat. Wau! Tuttu kaava alkulämmittelylle tuo lämmintä sykettä rintaan, vaikka jänisloikat näin pääsiäisen alla jäävät pieniksi. Saan ihan yksityisoppia tiikerikävelyyn. Silti sekoilen jaloissa ja käsissä, mutta lopuksi olen aika hyvä tiikeri. Toivon jo Joensuuhun tiikeritreeniä. Alkuverryttelyn lopuksi mennään vielä karhukävelyä Itä-Suomen karhukannan otteella.  

Teen parhaani Circuit – treenissä, vaikka jalat ovat edellisen päivän Hurrikaanijuoksuista hieman tönkkönä. Vielä ei tältä mummolta TFW-treenin 4 x 4 suju, mutta tavoite onkin vuoden vaihteessa 2024/2025. Nyt mennään kohti Pyhiinvaellusta 3 x 4 treenillä + kävelyt ja hiihdot.  Rakasta niin näitä ”hiki-treenejä”, joissa saan tuntea rajani ja joissa hiki valuu niin, että silmälasit menee sumeaksi. Näiden treenien jälkeen on paras olo ja fiilis, jopa tällä mummolla. Jos et usko, niin kokeile!

Rakastuin vielä loppuvenyttelyihin! Joka venytys oli niin tarpeeseen ja tuntui siellä, missä pitikin. Kiitos ja kumarrus tästä treenistä. Se oli minulle todellinen pieni Pyhiinvaellus, merkittävä asia.

Kokemani Pyyhiinvaellus TFW Suomen ensimmäiselle salille oli energisoiva, riemullinen ja voimia antava kokemus. Miska otti täysillä mukaan treeneihin ja mukana oli mahtavia ihmisiä joiden kanssa oli hienoa treenata ja jutella. Kiitos treenikaverit! Kiitos Miska! Kiitos Santtu!