Siirry sisältöön

Onnellisuuden iltakoulu

Toukokuu 2022 on jo kääntynyt täysin kesäksi, kun kaarran autoni Linnunniemen kartanon parkkipaikalle. Ajan paikkaan, joka on lähinnä kaunista valkoista sisäänkäyntiä. Olen odottanut tätä iltaa ja Onnellisuuden iltakoulua. Vähän jännittää, kun ajattelen jyrkkiä kierreportaita, jotka minun tulee nousta toiseen kerrokseen päästäkseni onnellisuuden seuraavalle tasolle. Odotan oppeja onnellisuuteen kuitenkin niin paljon, että päätän selviytyä. Tulin ensimmäisenä ja hyvissä ajoin paikalle, tavoitteena nousta portaat ylös rauhassa ja varovasti ennen kuin muut tulevat. Kammetessani portaita ylös mietin, että miksi en voi hyväksyä itseäni nyt tämmöisenä – jalkavaivaisena. Häpeänkö, sitä minulla on nyt huonot jalat.

Häpeä – miten sen tunnen?

Tunteista kenties vaikeimmin siedettävä on häpeä. Häpeässäni koen itseni, näine povineni, typeräksi, säälittäväksi jopa arvottomaksi. Kukapa tämmöistä tunnetta haluasi kokea?

Tuntuu kuin häpeäni saisi minut kutistumaan ja pienentämään itseäni, niin että en halua näkyä. Olenko alkanut ahtaa itseäni pienempään muottiin, mihin oikeasti kuuluisin. Voiko polvikivut pienentää ihmistä? Onko sentit kadonneet pituudestani vai tuntuuko vain siltä? Välttelenkö muiden näkemistä tulemalla ajoissa? Oliko tavoitteena, että kukaan ei näkisi, miten tuskaisesti nousen portaat ylös. Olen mielestäni rohkeasti yrittänyt pysyä omassa innostavassani elämän rytmissäni jaloistani huolimatta – riittääkö se?

Meillä Pohjois-Karjalassa on ihan oma häpeän tutkijakin Itä-Suomen yliopiston professori Paavo Kettunen. Hän on jo vapaaneuvoksena virastaan, mutta häntä voit tavata Joensuussa – vaikkapa mindfulness sessiossa. Kirjassaan Häpeästä hyväksyntään hän pohtii myös positiivista häpeää ja häpeätunteen puuttumista.Häpeä on myös tarpeellinen tunne. Se auttaa huomioimaan muita ja ymmärtämään, ettei toisille voi tehdä mitä tahansa.

Häpeän ajatellaan usein olevan negatiivinen asia, joka liittyy nolouteen. Itseasiassa suomenkielessä ei ole sopivaa sanaa positiiviselle häpeälle. Pohjimmiltaan häpeän tarkoitus on myös suojella ihmistä

Häpeätutkija, Itä-Suomen yliopiston professori Paavo Kettunen
Paavo Kettunen, Häpeästä hyväksyntään, 2014

Tätä blogia kirjoittaessani huomasin ystäväni Markku Rädyn postauksen kirjasta Muutos, Tommy Hellsten. Se oli häpeään liittyvän julkaisun, joka mielestäni avasi hienosti häpeän tarkoitusta ja merkitystä elämässämme, tavoitteissamme.

Unelmat ja haaveet ovat syntymätöntä minuutta meissä, ne ovat, meitä itseämme. Mistä, sitten tietää kulkevansa oikeaan suuntaan. Sen tietää siitä, että kokee häpeää. Kun lähestyy syvimpiä unelmiaan, joutuu nimittäin kulkemaan niitä ympäröivän häpeäkerrostuman läpi. Häpeän uhmaamiseen tarvitaan rohkeutta ja rakkautta.

Tommy Hellsten, Muutos

Tämä osuus häpeästä puhutti minua niin, että hankin kirjan Muutos.

Palaan ajatuksissani hetkeen, kun nousin portaat Linnunniemen kartanon toiseen kerrokseen. Kesäinen päivä paistoi sisään isoista ikkunoista ja Pyhäselkä kimmelsi syvän sinisenä vihreiden puiden välistä. Astuin isolle parvekkeelle ja vedin keuhkot täyteen kesän raitista ilmaa ja päästin hitaasti sen ulos, suljin silmäni ja rentouduin. Matkustin mielessäni reilut sata vuottaa taaksepäin ja katsoin parvekkeelta suoraan Linnunniemen kartanon laivalaiturille. Näin sinne hiljalleen lipuvan laivan, joka tuo asukkaille kaikkea tarpeellista ruokatarvikkeista kankaisiin. Kun laiva on laiturissa, näen sen nimen. Se on Toivo. Voiko olla parempi nimi huoltolaivalle, joka säännöllisesti purjehtii Linnunniemen laituriin ruuma täynnä tarvikkeita. Avaan silmäni ja herään tähän hetkeen. Toivo-aluksesta voi lukea lisää Linnunniemen historian kirjoista ja mapeista. Tänään me, Onnellisuuden iltakoulun osallistujat, saamme tarpeellista toivoa onnellisuuteemme.

Pysähdytään olemaan läsnä

Onnellisuuden iltakoulusta olin saanut etukäteistietoa, että siellä pysähdytään olemaan läsnä, juuri siinnä hetkessä, kun siellä olemme. Olin lukenut, että kirjoitamme vaistonvaraisesti asioista, jotka tulevat mieleen. Muistan ihmetelleeni, että mitä vaistonvarainen kirjoittaminen on ja tuleekohan mieleeni mitään, mitä kirjoittaa.

Wayne W. Dyer kirjassaan Uskalla Rikkoa Rajasi viittaa, että vaisto on kuin ne erityisominaisuudet, jotka eivät edellytä ajattelemista etukäteen. Ne ovat olemassa, ja meillä kaikilla on erityisominaisuutemme. Vaistojen luonne on sellainen, että meidän ei tarvitse tehdä mitään – oppia uusia taitoja, saada uutta tietoa – päästäkseen kosketuksiin niiden kanssa. Vaistoihin luottaminen merkitsee yksikertaisesti sitä, että annamme itsemme, kehomme, ruumiimme, kätemme, aivomme tehdä sen, minkä se osaa. Päätin luottaa vaistooni ja aavistukseeni, että kyllä mieleni sitten kertoo, mitä kirjoitan.

Mitä meille todella kuuluu?

Mitä meille todella kuuluu? Tämä on ensimmäisen oppituntimme aihe ja sitä odotankin kynääni pyöritellen. Olemme vajonneet pehmeisiin nojatuoleihin avoimina onnellisuusoppilaina kynät ja muistikirjat sylissämme – olemme valmiina aloittamaan.

Onnellisuuden opettajamme Miia Kettunen hymyilee rohkaisevasti ja pyytääkin meitä nousemaan ylös. Poistamme päivän jännitykset kehostamme rauhallisella liikesarjalla. Huomaan hartioideni ja olkapäideni laskeutuvan jännityksestä alas ainakin kymmenen senttiä. Tämä hetki toi mieleeni ratsastuksen opettajamme Länsi-Uudeltamaalta. Napakka opettajamme Leena huomauttaa minulle: ”Marjut laske hartiat alas ja rentoudu – Minttu osaa.” Laskin hartiat alas ja rentouduin. Aina luotettava ja mahtava tamma, Minttu jatkoi radalla aivan kuin olisi lukenut ajatukseni.

Saamme vielä mielemmekin rauhoittumaan ja keskittymään tulevaan, kun onnellisuusopettajamme Miia ohjaa meidät pienen meditaation kautta tähän hetkeen. Nämä kaksi pientä harjoitusta alkuun saivat ajatuksieni pois arjen askareista, työn touhuista ja päivän polttavista uutisista.

Myöhemmin jo pohdin, että kuinka tämä toimisi opiskelijoiden valmennuksessa, kun he siirtyvät asiasta toiseen. Mieleeni palasi keskustelu Business Joensuun yritysvalmentaja Mervi Lemisen kanssa. Yritysten kasvuvalmennuksen asiakaita on useampi päivässä ja jokaisen asiaa keskitytään täysillä. Mervi kertoi, kuinka asiakkaan vaihtuessa pienellä viidenminuutin mindfulness- keskittymisellä, vaikka omaan etusormeen tai isoon varpaaseen saa ”pään tyhjäksi” edellisestä asiasta. Huokaan ja huomaan, kuinka ajatukset laukkaavat asiasta toiseen ilman mitään varoitusta.

Kuinka onnellinen olet nyt?

Onnellisuuden opettajamme Miia Kettunen hymyilee rohkaisevasti ja kysyy, kuinka onnellisia tunnemme olevamme juuri nyt asteikolla 1 – 5. Muistikirjat rapisevat, kun sivut aukaistaan ja kirjoitamme vastaukset. Kirjaa numeron 4,5. Miksi? No en vaan tiedä – se tuli mieleen. Tänään päätin luottaa vaistooni ja kirjoittaa, laittaa ylös juuri sen, mikä mieleen tulee.

Onnellisuuden iltakoulussa kirjoitamme itsellemme, vastauksia itsestämme. Ensimmäisenä vastaan kysymykseen: Mitä minulle kuuluu? Vaistonvaraisesti kirjoitan hyvää ja sitten muistan sanan rehellisyys. Tunnen tarvitsevani korva-Topseja, pumpulipuikkoja, jotta saisin puhdistettua korvani ja kuulisin, mitä minulle oikein kuuluu?

Onnellisuuden iltakoulun idean, peruskiven, kohtasin piessä pelossa. Saavuttaakseni onnellisuuden elämässäni minun tulee uskaltaa kohdata pimeyteni. Negatiiviset tunteet ja ajatukset – ei. En halua kohdata niitä. Nyt koen, että konkreettisesti pimeyteni on nyt polvet. Ne ovat hienosti kantaneet tähän asti ja siitä olen kiitollinen. Nyt tämä jopa päivittäinen kysymys, miltä minusta tuntuu, vaatii täysin rehellisen vastauksen.

https://www.mielituokiot.fi/palvelut

Mistä saan rohkeutta vastata itselleni täysin rehellisesti?

Saa mitä haluat – valmennuksessa on Rohkeuden voima kurssi. Ilkka Koppelomäki kertoo, että sen tarkoituksena on auttaa meitä vahvistamaan itsevarmuutta ja toimimaan rohkeammin samalla, kun tulemme enemmän sinuksi itsemme kanssa. Suurin kiinnostus minulla on osaan kaksi: Miten tulla sinuksi itsesi kanssa. Päätän, että tämän heinäkuun onnellisuuskuukauden jälkeen elokuun on minulle rohkeuden kuukausi. Onnellisuutta kasvattaa tai vahvistaa myös se, että on tavoitteita ja hyväksyy itsensä. Saa mitä haluat valmennuksessa asetamme tavoitteita elämän neljälle eri osa-alueelle.

https://www.saamitahaluat.fi/

”Myötätuntoa meille – olkaa hyvä” on iltakoulumme toinen kohokohta. Itsemyötätunto on myötätuntoa itseä kohtaan.

Myötätuntoinen asemoituminen itseen on oman keskeneräisyytensä hyväksymistä – sen lempeää ymmärtämistä, että meissä jokaisessa on pimeä puoli. Olemme silti myötätunnon, levollisuuden ja rakastetuksi tulemisen arvoisia.

Trauma- ja psykoterapeutti, hahmoterapeutti Heidi Valasti, luennon pohjalta

Onnellisuuden iltakoulun ensimmäinen läksymme oli käsitykseni mukaan Onnellisuuden portfolio. Olen kyllä tehnyt ja teettänyt monia portfolioita, mutta tämä oli aivan uutta. Onnellisuuden portfolioon kuuluu kymmenen onnen tunnetta.

Onnellisuus portfoliossa kysyn itseltäni, minkälaisissa tilanteissa, olosuhteissa, olen kokenut näitä tunteita. Pohdin, myös milloin ja kenen/ keiden kanssa olen tuntenut näitä tunteita? Millaisia ajatuksia ja asenteita ne herättävät minussa?  Nyt heinäkuun auringonpaisteessa huomaan, että onnellisuuden portfolioni on kesken, kuin matkamiehen päiväkirja.

Matkamiehen päiväkirja vielä kesken on, kun sieluni on liian levoton Matkamiehen päiväkirja vielä kesken on, ja avoin niin kuin meri rauhaton

Keijo Laitinen, Matkamiehen päiväkirja

Onnellisuuden iltakoulun tunneista, opeista ja tunteista lisää seuraavassa blogissani: Onnellisuuden portfolion pyörteissä.

Yksi vastaus artikkeliin"Onnellisuuden iltakoulu"

  1. Hei Marjut! Kiitos maininnasta blogissasi. Hyvin kirjoitat ajatuksistasi ja tunteistasi, joita tehtäviin ja koko Onnellisuuden iltakouluun pääsemiseen liittyi. Itsemyötätuntoa ja lempeitä muistutuksia tarvitaan, erityisesti tilanteissa, joissa häpeä tai pelko aktivoituu. On hyvä oppia tekemään tilaa myös noille, ikävämmille tunteille, kokea ne ja siirtyä sitten seuraavaan tunteeseen, esimerkiksi kirjoitusharjoitusten ja mielikuvamatkojen avulla.

    Oli ilo ohjata Onnellisuuden iltakoulua ja saada päätöskerralla lahjaksi huoneentaulu, joka muistuttaa, että ”Elämän suurin onni ja runsain voitto on iloinen ja hyvä mieli”. Kiitos Marjut osallistumisesta ja ajatusten jakamisesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *